Puutalokierros

Puutalokierros esittelee asuin- ja muita rakennuksia sekä kertoo tehdasyhteisön elämästä. Kierroksella on 12 kohdetta, ja se etenee numerojärjestyksessä. Jos haluat hypätä tiettyyn kohteeseen, voit klikata sitä kartan alla olevassa sisällysluettelossa. Karttaan pääset lisäksi kunkin osion lopussa.

Puutalokierroksen kartta

kartta

1. Törölä oli ensimmäinen tehtaan työläistalo

Törölä

Nykyinen Littoisten kylä on syntynyt verkatehtaan ympärille. Tehdas rakensi työntekijöille asuntoja, jotta sai houkuteltua heitä kaukaakin töihin. Työpäivät olivat pitkät ja kulkuyhteydet olemattomat. Tehtaanmäkeen rakennettiin kaikkiaan noin 30 asuin- ja muuta rakennusta. Alue on säilynyt poikkeuksellisen hyvin, sillä vain kolme asuinkasarmia on purettu.

Ensimmäinen työläisrakennus valmistui tehtaan luoteispuolelle 1823. Talo nimettiin Töröläksi. Törölässä oli 20 kamaria kahdessa kerroksessa ja alakerrassa oli alkuun yhteiskäytössä leivintupa, jossa myös pestiin pyykkiä. Työläistaloihin ei tehtaan toiminnan aikana tullut juoksevaa vettä, eikä niissä ollut viemäreitä.

Puutaloilla on omat, hieman hupaisiltakin kuulostavat nimet. Osa on alkuperäisiä, osa myöhemmin annettuja. Nimet liittyvät niiden muotoon, asukkaisiin, väriin tai sijaintiin. Kun ensimmäinen talo valmistui, se siinä törrötti yksinäisenä mäenkumpareella - ja sai nimen Törölä.

Lue lisää...

Kamarin lämmitykseen ja ruoanlaittoon käytettiin pelkästään puuhellaa. Asunnoissa ei ollut alkuun ruokakaappeja, vaan ruoat säilytettiin avohyllyssä tai sängyn alla. Siellä ne pilaantuivat helposti ja hiiret juoksivat ruoka-astioihin. Lopulta työntekijät vaativat jonkinlaisia komeroita patruuna Schnitt nuoremmalta, joka suostuikin pyyntöihin.

Kanssakäyminen oli vilkasta. Naimattomat tytöt kokoontuivat iltaisin toistensa kamarille rupattelemaan ja käsitöitä tekemään. Miehet menivät talvi-iltoina ryypiskelemään naapurin isännän luo tai pelaamaan korttia. Kesäisin vietettiin aikaa lähimaaston kalliorinteillä tai ylipäätään ulkona, koska asunnot olivat pieniä. Myöhemmin harrastukset lisääntyivät, kun perustettiin urheiluseura ja näytelmäkerho.

Ensimmäinen ja viimeinen asuttu talo

Törölä oli ensimmäinen ja viimeinen asuttu talo, joka oli verkatehtaan omistuksessa. Kun tehtaan toiminta loppui 1969, osa työntekijöistä lähti Barkerin tehtaalle Turkuun, mutta jäi asumaan Littoisiin. Hiljalleen vaatimattomat ja vailla mukavuuksia olevat talot kuitenkin tyhjenivät ja alkoivat hoitamattomina ränsistyä.

Aivan kaikki eivät kuitenkaan halunneet luopua tehdasrakennuksen läheisyydestä. Yksi heistä oli koko ikänsä tehtaalla työskennellyt Reino. Hän asui itsepintaisesti vaimonsa kanssa askeettisessa Törölän hellahuoneessa vielä 70-luvun lopulla. Syy oli selkeä: häneltä pääsisi itku, jos ei näkisi kotinsa ikkunasta enää tehtaan tornia.

Setä-Heikki tarjoaa nostalgiaa

Törölässä toimii pikkuinen putiikki nimeltään Setä-Heikin Nostalgiavalinta. Se myy vanhan ajan tavaroita ja naapurustossa tehtyjä käsitöitä. Putiikkia pitää oman päätyönsä ohella omaksi ja muiden iloksi Sari Koponen. Silloin tällöin pihapiirissä avautuu myös pop up - ravintola, joka on puolestaan aviomies Janin innostuksen ja taidon kohde. Mukana kaupan tohinassa hyörii myös sekalainen seurakunta naapureita ja pihapiirin lapsia.

Nostalgiavalinta jatkaa vanhaa Littoisten kansanperinnettä sikäli, että lähistöllä on ollut tehtaan toiminnan aikana tori ja kotileipomo sekä kylässä toistakymmentä kauppaa. Törölän alakerrassa on ollut aikoinaan myös yhteinen leivintupa. Putiikki tarjoaa noin kerran kuukaudessa Littoisten väelle läsnäoloa ja yhteistä mukavaa.

Kuvia

  • Sari, Jani ja Pessi muuttivat Törölään 2000-luvulla. Kuva Littoisten lumo –valokuvanäyttelystä. Kuvaaja Pertti Pöntinen.

  • Sari Koponen Törölän kamarissaan.

  • Setä-Heikin nostalgiavalinta on syntynyt rakkaudesta vanhoihin tavaroihin ja lähielämään. Putiikissa kaupan hengetär Sari Koponen.

  • Littoisten lumoavat pihat on jokakeväinen kirpputoritapahtuma tehtaan ympäristössä. Idea syntyi Törölän väen keskuudessa.

  • Sari, Jani ja Pessi muuttivat Törölään 2000-luvulla. Kuva Littoisten lumo –valokuvanäyttelystä. Kuvaaja Pertti Pöntinen.

  • Sari Koponen Törölän kamarissaan.

  • Setä-Heikin nostalgiavalinta on syntynyt rakkaudesta vanhoihin tavaroihin ja lähielämään. Putiikissa kaupan hengetär Sari Koponen.

  • Littoisten lumoavat pihat on jokakeväinen kirpputoritapahtuma tehtaan ympäristössä. Idea syntyi Törölän väen keskuudessa.

Video

Saavuit kohdan 1. Törölä oli ensimmäinen tehtaan työläistalo -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

2. Hotellin kohtalo veitsenterällä

Hotelli

Törölän vieressä on Hotelli, joka on saanut nimensä muodostaan. Rakennuksessa oli kaksi pitkää käytävää, jonka molemmin puolin oli sijoitettu kuusi 23 neliön hellahuonetta. Hotelli on rakennettu 1880-luvulla, ja on ensimmäisiä patruuna Schnittin rakentamia asuintaloja.

Jos Törölä oli ensimmäinen ja viimeinen asuttu talo, jonka tehdas omisti, niin Hotelliin muutti ensimmäinen Tehtaanmäen ns. uuden aallon asukas. Olli Roine osti itselleen pilkkahintaan kesämökin järven rannalta 1981.

Rakennusta tosin suunniteltiin purettavaksi, mitä mies ei tiennyt. Tehtaanmäen tyhjentyessä Liedon kunnassa mietittiin kiivaasti, mitä tehdä huonokuntoisille rakennuksille. Osa halusi jyrätä ne maan tasalle. 1970-luvulla syntyi kaavaluonnos, jossa järven puoleinen alue oli merkitty puistoksi ja pohjoispuolelle uusia rivitaloja. Jos kaava olisi vahvistettu, se olisi merkinnyt puutaloyhdyskunnan loppua.

Hotellin ja koko Tehtaanmäen säilyminen oli veitsenterällä vuoteen 1983 saakka, jolloin rakennukset säilyttävää kaavaa alettiin valmistella.

Lue lisää...

Uuden aallon asukkaat

Olli Roineen ostamaan kesäasuntoon oli yhdistetty kolme hellahuonetta. Hinta oli niin halpa ja paikka idyllinen, että kauppa syntyi varsin nopeasti. Vesi ei tullut, eikä mennyt, mutta näkymät olivat hienot.

Olli kävi kysymässä Liedon kunnasta, olisiko mahdollista yhdistää talosta viemäri- ja vesiputki muutaman kymmenen metrin päässä olevan tehdasrakennuksen putkistoon. Kunnallistekniikasta vastaava virkamies naurahti ja sanoi, että mitä hulluja, kohta koko Hotellikin purettaisiin pois.

Olli ja hänen kesämökkinsä selvisivät kuitenkin säikähdyksellä. Alue liitettiin kunnalliseen vesijohtoverkkoon 80-luvun puolivälissä. Olli on asunut ympärivuotisesti samassa asunnossa yli 20 vuotta.

Littoisprojekti syntyy

Toimittaja Eeva Turpeinen muutti perheineen Hotelliin 2000. Samaan aikaan hän alkoi kirjoittaa teosta verkatehtaan ja sen uusiorakentajan Olli Ojalan vaiheista. Projekti tutustutti Eevan tehtaan vanhoihin työntekijöihin, heidän muistoihinsa ja alueen historiaan.

Naapurien kesken alettiin miettiä, voisiko kertynyttä tietoa hyödyntää yleisemminkin kyläläisten hyväksi. Näin syntyi Littoisprojekti. Järjestettiin muistelutilaisuuksia ja kerättiin vanhoja kuvia. Tavoitteena oli järjestää erilaisia tapahtumia vanhaa perinnettä hyödyntäen. Näillä tehtäisiin aluetta tunnetuksi, lisättäisiin yhteisöllisyyttä ja juurrutettiin uusia littoislaisia kyläänsä.

Perustettiin Littoisten markkinat ja kyläyhdistys Emma ja Anselmi ry, joka alkoi järjestää draamallisia Verkakierroksia ja valokuvanäyttelyjä Tehtaanmäellä. Ajatus ei ollut turha, sillä ensimmäisillä Verkakierroksella 2005 oli satoja osallistujia.

Tässä kylässä on jotain hyvin vaikuttavaa. Sen täytyy johtua paitsi viehättävästä ja poikkeuksellisesta miljööstä myös vanhoista rakennuksista, jotka ovat täynnä muistojälkiä. Kun niitä oppii näkemään, huomaa että alue on kuin elävä historiankirja, jossa yhteinen menneisyys luo myös yhteistä tulevaisuutta. Eeva Turpeinen

Kuvia

  • Olli Roineen kodin jokaisesta ikkunasta näkyy Littoistenjärvi

  • Eeva Turpeinen koululaiskierroksella Hotellin pihalla 2006

  • Ollin rakentama grillikatos on taloyhtiön olohuone, jossa kahvitellaan, juhlitaan ja kokoustetaan.

  • Taloyhtiöllä on oma ranta laitureineen ja veneineen.

  • Olli Roineen kodin jokaisesta ikkunasta näkyy Littoistenjärvi

  • Eeva Turpeinen koululaiskierroksella Hotellin pihalla 2006

  • Ollin rakentama grillikatos on taloyhtiön olohuone, jossa kahvitellaan, juhlitaan ja kokoustetaan.

  • Taloyhtiöllä on oma ranta laitureineen ja veneineen.

Saavuit kohdan 2. Hotellin kohtalo veitsenterällä -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

3. Aulanko ja Kirjasto olivat johtajien taloja

Aulanko

Työläisten ja johtajien asuntojen raja kulki Hotellin ja sen alapuolella olevien Aulangon ja Kirjaston välissä. Nämä talot on rakennettu 1880-luvulla. Kirjastoa on tosin laajennettu useaan otteeseen myöhemmin. Rakennukset kuuluivat osastonjohtajille ja olivat yhden perheen taloja.

Roosanpunainen Aulanko on nimetty pitkäaikaisen asukkaan, tehtaan raakavaraston johtajan Armas Aulangon mukaan. Aulangon vieressä rannassa oleva Kirjasto on saanut nimensä vasta 1980-luvulla. Nimitys tulee siitä, että 1900-luvun alkupuolella kutomomestari Grönroos piti talossa kirjastoa tehtaan tukemana. Rakennuksen pitkäaikaisin asukas oli teknillinen johtaja Lars Johans ja sitä kutsuttiin tehtaan toiminnan aikana Johansin taloksi.

Lue lisää...

Lisää talojen asukkaista

Vaikka johtajat, toimihenkilöt ja työläiset asuivat tiivisti alueella, niin vapaa-ajalla kuljettiin erikseen. Virkailijat vierailivat toistensa tykönä, viettivät omia syntymäpäiviään ja harrastivat omissa urheiluseuroissaan.

Johtajien työetuuksiin kuuluivat valmiiksi pilkotut polttopuut ja maitopullo, joka tuotiin aamuisin oven taakse.

Myöhemmin yhä useimmat toimihenkilöt ja johtajat muuttivat muualle Littoisiin väljempiin oloihin, kuten 1920-luvulla rakennettuun Kotimäkeen, järven toiselle puolen tai junaradan vieressä olevaan Verkakylään.

Aulangon alapuolella sijaitsi Pomola (purettu 50-luvulla, tilalla vesilaitos), jossa asui aluksi erilaisia toimihenkilöitä ja pikkujohtajia. Virkailijoilla oli oma uimarantansa Pomolan alapuolella.

Kun puutaloja kunnostettiin 1980-90-luvuilla, alueen säilyminen kiinnosti myös niiden entisiä asukkaita. Marko Lehti oli maalaamassa Aulanko-taloaan, kun paikalle osui henkilö nimeltä Martti Aulanko. Miehen isä osastonjohtaja Armas Aulanko oli asunut talossa vuosikymmeniä. Martti lahjoitti Lehden perheelle talosta otettuja vanhoja valokuvia. Niistä pariskunta näki kiinnostavia yksityiskohtia, joiden mukaan he entisöivät silloista kotiaan.

Kuvia

  • Aulangossa on kolme alkuperäistä kakluunia 1880-luvulta. Talossa asuu nykyään Satu Torvinen perheineen.

  • Aulangon puuhella on alkuperäinen. Sillä pystyy sekä laittamaan ruokaa että lämmittämään asuntoa.

  • Kirjasto rannan puolelta 2013.

  • Virkailijoiden uimarannalla poseerataan 1939. Takana Pomola (oik.), Kirjasto ja ylhäällä Hotelli

  • Aulangossa on kolme alkuperäistä kakluunia 1880-luvulta. Talossa asuu nykyään Satu Torvinen perheineen.

  • Aulangon puuhella on alkuperäinen. Sillä pystyy sekä laittamaan ruokaa että lämmittämään asuntoa.

  • Kirjasto rannan puolelta 2013.

  • Virkailijoiden uimarannalla poseerataan 1939. Takana Pomola (oik.), Kirjasto ja ylhäällä Hotelli

Saavuit kohdan 3. Aulanko ja Kirjasto olivat johtajien taloja -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

4. Elämää Isopunasessa

Isopunanen

Isopunanen on toinen varhaisista rakennuksista; se on valmistunut 1829. Talo on tosin rakentunut useassa osassa. Nykymuodon ja jugendtyyppisen fasadin se on saanut 1900. Alkuun talossa asuttiin vain alakerrassa ja ylhäällä oli villan kuivatushuone. Myöhemmin kun yläkerta muutettiin asuinkäyttöön, talossa oli yhteensä 16 hellahuonetta. Rakennus oli punamullalla maalattu ja iso kooltaan, siitä luonteva nimitys.

Nykyään rakennuksessa asuu kolme perhettä. Hellahuoneita on yhdistetty isommiksi asunnoiksi.

Lue lisää...

Talon asukkaita

Isopunasessa eräs tehtaan työntekijä piti kauppaa lisätienestin toivossa 1800-luvun lopussa. Into ja rahat loppuivat kuitenkin siihen, kun varasto ryövättiin kahdesti. Asialla oli ilmeisesti kateellinen naapurusto tai työkaverit.

Sylvi Virtanen on asunut isovanhempineen viidessä polvessa Isopunasessa. Hänen isoisoisänsä tuli tehtaaseen värjäriksi 1832. Samassa talossa ei tosin asuttu kovin kauan, sillä hellahuoneet olivat erikokoisia, ja pienemmästä muutettiin isompaan, jos sellainen oli tarjolla. Muuttaminen oli helppoa, sillä tavarat mahtuivat pariin kassiin.

Kauko Lehtisen perhe muutti Isopunaseen 1960-luvulla. Kahdeksanhenkinen perhe oli asunut aiemmin Pirunvillassa 15 neliön asunnossa. Äiti oli tehtaassa töissä ja kävi monesti anomassa perheelle isompaa asuntoa. Se luvattiin sillä ehdolla, että perheen isäkin tulee tehtaaseen töihin. Työväestä oli tuolloin pulaa. Isä myöntyi ja suurperhe pääsi muuttamaan isompaan 24 neliön asuntoon.

Suomalainen unelma

Isopunasen hellahuoneet on nykyään yhdistetty kolmeksi asunnoksi. Talon pitkäaikaisimmat asukkaat ovat Hermosen perhe. Merja ja Jorma muuttivat taloon 1989. Pariskunta opiskeli pitkään Helsingissä ja sen lähiöelämä tuntui ikävältä ajatukselta perheen kasvattamiseksi. Kun he löysivät Littoisten kylän, alue kolahti heti.

Se oli suomalainen unelma maaseudun ja kaupungin yhdistelmästä. Pihalle voisi istuttaa kasvimaan, lapsilla olisi tilaa leikkiä, eikä kaupungin keskustaan olisi turhan pitkä matka.

Kun Hermoset muuttivat, verkatehdas oli vielä teollisuustalo. Heidän vieressään ammotti kalustetalon lastausaukko ja rekat jyräsivät ikkunan ohi pitkin päivää. Pariskunnalla oli aluksi kaksi hellahuonetta ja yläkerrassa tyhjä tila. Perheen kasvaessa he remontoivat kotinsa vanhoja perinteitä kunnioittaen toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kuvia

  • Jorma, Gerda, Veera ja Merja Hermosen kotiin on yhdistetty monta hellahuonetta ja vintti.

  • Merja ja Jorma ovat asuneet Isopunasessa 25 vuotta.

  • Tehtaantaanmäen asukkaita 1900-luvun alussa. Takana Isopunanen

  • Jorma, Gerda, Veera ja Merja Hermosen kotiin on yhdistetty monta hellahuonetta ja vintti.

  • Merja ja Jorma ovat asuneet Isopunasessa 25 vuotta.

  • Tehtaantaanmäen asukkaita 1900-luvun alussa. Takana Isopunanen

Saavuit kohdan 4. Elämää Isopunasessa -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

5. Huvila, Takala, Pinella ja Syrjälä

Pinella, Huvila ja Takala

Ensimmäiset asuintalot rakennettiin aivan tehtaan viereen. Sen jälkeen siirryttiin ylemmäs mäelle. Huvila rakennettiin noin 1890. Nimi tuli siitä, että eteläpuolella oli useita ikkunoita ja valoisat kuistit.

Pinella valmistui noin 1900, ja sen erikoisuus oli pieni käsikäyttöinen mankeli, joka toimi kivipainoilla.

Pinellan luoteispuolella sijaitseva Syrjälä sijaitsi ilmeisesti syrjässä. Siinä oli alunperin kellarikerroksessa pyykkitupa, jossa oli niin suuri pata, että sinne mahtui useammankin pyykkärin vaatteet kerrallaan. Myöhemmin pesutupa rakennettiin rantaan saunan yhteyteen 1920-luvulla. Syrjälässä oli poikkeuksellisesti myös parihuoneita eli keittiön lisäksi perheellä oli kamari.

Lue lisää...

Talojen tarinoita

Huvilassa asui 1950-luvulla pieni ja pippurinen parsija Tyyne S. Tyynellä oli eräs erikoistaito: Hän ennusti korteista tai kahvinporoista. Hänellä kävi työnajan jälkeen hienoja rouvia kaupungista asti. Palkkioksi riitti usein kahvipaketti. Tyyne ennusti huvikseen myös työkaverilleen ruokatunnilla kahvikuppiin jääneistä poroista.

Takala valmistui 1898 ja sijaitsi muihin asuntoihin nähden takana mäessä. Parsija Leila Reunanen asui kutojana työskennelleen veljensä kanssa pienessä hellahuoneessa Takalassa ja Plasalassa (purettu).

Meil oli puuhella ja sähkölevy. Ruokaa ei tehty juuri koskaan, vaan käytiin tehtaan ruokalassa. Kotiin ostettiin suomimakkaraa ja ranskanleipää. Huoneessa oli puuhella ja sähkölevy. Puuhellalla lämmitettiin tavallisesti, mut yhtenä talvena meil ei ollut lainkaan puita. Sit me keksittiin laittaa tiiliskivi kuumalle sähkölevylle ja lämmitettiin sil asunto. Vesi haettiin tehtaan seinästä ja likavedet kipattiin yläpuolella olevaan huussiin. Leila Reunanen

Kuvia

  • Huvilassa asuu viisi perhettä.

  • Päivi ja Aki Vauhkosen entinen olohuone Huvilassa

  • Lehtosen perheen keittiö Pinellassa

  • Takalassa asuu neljä perhettä

  • Yleisnäkymä Tehtaanmäeltä. Tehtaan tornin vasemmalla puolen Huvila, oikealla Pinella ja ylhäällä kirkko.

  • Huvilassa asuu viisi perhettä.

  • Päivi ja Aki Vauhkosen entinen olohuone Huvilassa

  • Lehtosen perheen keittiö Pinellassa

  • Takalassa asuu neljä perhettä

  • Yleisnäkymä Tehtaanmäeltä. Tehtaan tornin vasemmalla puolen Huvila, oikealla Pinella ja ylhäällä kirkko.

Saavuit kohdan 5. Huvila, Takala, Pinella ja Syrjälä -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

6. Lukusalista kirkoksi

Kirkko

Patruuna Schnitt halusi sivistää työväkeään ja rakensi sille oman lukusalin 1890. Hellahuoneet olivat lukemiseen liian pieniä, eikä työläisillä ollut varaa ostaa lehtiä tai kirjoja. 1910 lukusali muutettiin kirkoksi.

Littoisten kirkossa on kaksi erikoisuutta: se on tiettävästi ainoa kirkko Suomessa, jossa ei ole ristiä. Ja ainoa kirkko, jossa on toimivat poljettavat urut.

Kun kirkkoa peruskorjattiin vuosina 2005 - 2007 urut muutettiin myös sähköllä toimiviksi. Toki urut toimivat edelleen polkien, ja esimerkiksi koululaisjumalanpalveluksissa lapset pääsevät kokeilemaan taitojaan.

Nykyään kirkko on pelkästään Liedon seurakunnan käytössä. Se suosittu kaste- , vihki- ja koululaiskirkko. Lisäksi siellä järjestetään paljon musiikkitilaisuuksia.

Lue lisää...

Työväki ei käynyt kovin ahkeraan kirkossa, virkailijoille se oli tavanomaisempaa, juhlapyhinä kävivät toki kaikki. Myöhemmin jumalanpalveluksia pidettiin kerran kuussa ja pappi tuli vuorotellen Liedosta ja Kaarinasta.

Urkujen takana on kapea käytävä, jossa on polkimet. Jumalanpalveluksia varten piti löytää hoikka ja hyväkuntoinen urkujenpolkija.

Pienenä olin usein pappani mukana jumalanpalveluksissa, jossa pappa polki urkuja. Papan häipyessä urkujen taakse luulin hänen menevän pissalle. Airi Talvitie

Draamallisilla Verkakierroksilla käytiin myös tutustumassa kirkkoon, jossa osallistujat pääsivät polkemaan urkuja.

Alttaritaulu on saatu Liedon kirkosta. Patruuna Schnitt nuorempi lahjoitti aikanaan Liedon kirkkoon Järnefeltin tekemän alttaritaulun. Liedon kirkon vanha alttaritaulu tuotiin Littoisiin 2006.

Kuvia

  • Littoisten kirkko on 2010-luvulla hyvin samanlainen kuin 1920-luvulla

  • Lukkari Lindelöf eli Pertti Pöntinen pomelustaa kirkkokansaa Verkamatkalla 2010

  • Airi Talvitie ja Sylvi Virtanen muistelevat kirkon edustalla Verkamatkalla 2009

  • Littoisten kirkko on 2010-luvulla hyvin samanlainen kuin 1920-luvulla

  • Lukkari Lindelöf eli Pertti Pöntinen pomelustaa kirkkokansaa Verkamatkalla 2010

  • Airi Talvitie ja Sylvi Virtanen muistelevat kirkon edustalla Verkamatkalla 2009

Video

Saavuit kohdan 6. Lukusalista kirkoksi -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

7. Littoisten kansakoulu sijaitsi Perälässä

Koulu

Tehtailija Louis Schnitt vanhempi perusti tehtaan yksityisen koulun 1870-luvulla, ja se oli Liedon ja Kaarinan ensimmäinen kansakoulu. Oma koulurakennus valmistui 1900 ja se nimettiin tehdasyhteisön perimmäisenä rakennuksena Peräläksi.

Liedon ja Kaarinan kunnat ottivat vuosisadan vaihteessa koulun hoitaakseen ja se toimi kuntien yhteisenä kansakouluna vuoteen 1946 saakka. Sen jälkeen rakennus muutettiin asunnoiksi.

1800-luvulla koulua käytiin 2-3 vuotta. Varsinainen kansakoulu kesti kuusi vuotta ja sen jälkeen oli vuoden mittainen jatkokoulu. Virkailijoiden lapset lähtivät neljän vuoden jälkeen oppikouluun. Kun sotien jälkeen perustettiin päiväammattikoulu, sinne mentiin myös.

Opettaja Oiva Alinikula kävi kiertämässä lahjakkaiden työläisperheiden lasten luona ja suositteli, että lapset hakisivat oppikouluun. Tähän vanhemmat harvemmin suostuivat.

Lue lisää...

Koulun oppilaita

Sylvi Virtanen meni kansakouluun 1933. Koulussa oli hänestä helppoa ja kivaa. Päästötodistuksessa oli melkein 9 keskiarvo ja Sylvi sai stipendin. Moni ehdotti, että hyvämuistinen tyttö olisi pyrkinyt kauppakouluun, mutta siihen ei perheellä ollut varaa.

Taisto Kantonen pääsi kouluun vasta 8-vuotiaana. Syy oli käytännöllinen. Isä päätti, että isoveli jää vuotta nuoremman veljen kanssa kotiin ja huolehtii tästä vanhempien ollessa töissä. Taisto oli katkera päätöksestä.

Sota-aikana isä (Oiva Ali-Nikula) oli rintamalla ja äiti määrättiin opettajaksi. Siihen aikaan oli aika tavallista, että pikkusisaret tuotiin mukaan pulpettiin istumaan. Mun ensimmäinen koulumuistoni on semmonen (3-vuotiaana), et koulussa on kivaa. Mää istuin siel etupulpetissa ja mul oli annettu kynä ja paperi, et mää voin piirtää. Sirpa Hyppönen

Väinö Silvanderin muistoja koululaisten tavoista

Kun koulumatkall nähtii, et jollai oli joku painava kantamus, niin se saatettiin ottaa kelkkaan taikka kantaa se vanhemman ihmisen kassi. Sit se jätettiin siihen oven pieleen vaan ja jatkettiin matkaa.

Ei sitä vahinkossakaan kyl menty kettän potkimaan taik saatika mittään muutakaan semmost tekemään. Et kaverit keskenään ne kontrolloi niin kun toinen toisiaan. Et jos joku oli jottai feeluu vähän tekemäs, niin sanottiin, et tota et kyl tee. Et se oli niin kun semmonen, voisko sitä sanoo itsekuria.

No, piruviuluu me kyl soitettiin. Se oli juanikonsti kato, kun hakaneula pistettiin sit ikkunapokaan kiinni ja siit vedettii sit musta rullalanka vaikka tommose viiren- kuurenkymmenen metrin päähä. No ei sitä sit muuta kun vähän aikaa vaan pimiän aikaan. Kun valot sytty, niin sit oltii hiljaksiin vähän aikaa ja kun valot sammu, niin taas vinkautettii.

Kuvia

  • Littoisten kansakoulu lapsineen 1920-luvulla.

  • Koululaisia vuonna 1934. Keskellä edessä Sylvi Virtanen

  • Koululaisia Verkapolku-näytelmävaelluksessa 2005.

  • Littoisten kansakoulu lapsineen 1920-luvulla.

  • Koululaisia vuonna 1934. Keskellä edessä Sylvi Virtanen

  • Koululaisia Verkapolku-näytelmävaelluksessa 2005.

Saavuit kohdan 7. Littoisten kansakoulu sijaitsi Perälässä -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

8. Satulinna oli naisten talo

Satulinna

Satulinna valmistui vuonna 1921 ja oli viimeinen Tehtaanmäkeen rakennettu talo. Siinä oli 32 huonetta ja jokaisessa asui 2-4 tehtaan työntekijää. Talon erityisyys oli se, että kaikki asukkaat olivat naimattomia naisia.

Satulinna oli Tehtaanmäen tunnetuin rakennus, joka kiinnosti niin poikamiehiä kuin ukkomiehiäkin. Illanistujaisten päätteeksi miehet kävivät laulamassa serenadeja ikkunan alla ja koputtelivat ahkerasti ovelle.

Talon värikkäästä maineesta huolimatta suurin osa tytöistä oli kunnon tyttöjä, joista moni mies löysi itselleen kelpo vaimon.

Lue lisää...

Satulinnan tarinoita

Sota-aikana Littoistenjärvelle oli sijoitettu hävittäjiä. Hävittäjät eivät kuitenkaan ehtineet estää neuvostokoneita pommittamasta tehdasta. Syykin on tiedossa. Lentäjät olivat visiitillä Satulinnassa.

Joskus tytöt kyllästyivät poikien mouruamiseen. Hyvä keino karkottaa tunkeilija oli tyhjentää laskiämpäri ikkunasta päälle. Kerran joku näki aamulla vihaisen vaimon pesevän miehensä takkia Littoistenjärven rannalla.

Me oltiin sen toisen likkakaverin kans ulkona kävelemässä ja kun tultiin takas, nii Satulinnan mäessä oli kaks poikaa. Ja ne pyysi sit kahville. Mut me ei oltu oikeen suostuvaisii. Sit ennen kun me päästiin sisälle, niin nämä oli jo tullu ikkunasta puut pitkin sisään. Eeva Piiroinen-Allt
No, se oli vähä sit simmone. Kävin itsekin joskus siellä sillon nuarena. Se vähän kuulu vissiin, et tota oliks se sit jonkinlainen miahuuskoe, et pitää mennä. Yrjö Ahjosaari
Ja mul oli lapsena siit Satulinnast vähä niin kun semmone epätietone olo, et miten siihen piti suhtautuu, kun siit kulki kaikennäkösii juttui. Monta kertaa kun aikuiset puhu siit jottai ja sitä asiaa naurettii, niin sit kun me lapset tultii paikal, nii sit siit hyssyteltii. Väinö Silvander.

Kuvia

  • Pojat menossa visiitille Satulinnaan 1940-luvulla

  • Kohtaus Verkakierrokselta 2008. Väkevämpää maistellut Reino (Pertti Pöntinen) vilkuilee nuorta Satulinnan tyttöä (Elina Vauhkonen), kunnes vaimo (Leila Reunanen) tulee laittamaan miehen ojennukseen.

  • Tehtaan insinööri (Jorma Hermonen) on eksynyt Satulinnan kulmille Verkamatkalla 2009. Juonessa mukana laitosmies (Taisto Kantonen) ja porttivahti (Pertti Pöntinen).

  • Pojat menossa visiitille Satulinnaan 1940-luvulla

  • Kohtaus Verkakierrokselta 2008. Väkevämpää maistellut Reino (Pertti Pöntinen) vilkuilee nuorta Satulinnan tyttöä (Elina Vauhkonen), kunnes vaimo (Leila Reunanen) tulee laittamaan miehen ojennukseen.

  • Tehtaan insinööri (Jorma Hermonen) on eksynyt Satulinnan kulmille Verkamatkalla 2009. Juonessa mukana laitosmies (Taisto Kantonen) ja porttivahti (Pertti Pöntinen).

Video

Saavuit kohdan 8. Satulinna oli naisten talo -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

9. Tehtaan ruokala oli suosittu

Seurakuntakoti

Talo rakennettiin opettajan asunnoksi, voimistelusaliksi ja veistoluokaksi 1900. Rakennus muutettiin tehtaan ruokalaksi 20-luvulla.

Ruokala oli suosittu, varsinkin yksinäisten keskuudessa. Torstaisin kävivät monet muutkin, kun oli tarjolla papusoppaa ja pannukakkua. Ruokala oli tarkoitettu vain työläisille, virkailijoille oli oma ruokala Satulinnan päädyssä ja myöhemmin vanhassa koulussa. Ruokalan keittiössä valmistettiin myös koululaisten ruoka.

Ruokala oli monessa käytössä ilta-aikaan. Suojeluskunta kokoontui siellä vuoteen 1944 saakka ja järjesti näytelmäiltamia. Ruokala oli myös virkailijoiden pieni juhlapaikka, kun työväentalolle ei sopinut mennä. Salissa pelattiin iltaisin pöytätennistä, mikä oli suosittua nuorten miesten keskuudessa.

Nykyään rakennus on Liedon seurakunnan omistama seurakuntatalo. Siellä järjestetään kerho- ja partiotoimintaa. Seurakuntatalon sali on suosittu ristiäisten pitopaikka. Verkakierrosten harjoituksia ja muistelutilaisuuksia on myös pidetty salissa.

Lue lisää...

Kouluruoka oli jo 30-luvulla ilmainen, tosin alkusyksystä ja loppukeväästä ei ruokaa saanut. Koululaisten täytyi ottaa omat eväät tai käydä ruokalassa syömässä. Sylvi Virtanen sai kotoa rahaa ruokaan.

Joskus sain kaksi markkaa ruokaan ja maitolasiin, vaikkei ne maksanut niin paljoa. Sitten juoksin viivana kotileipomoon ostamaan pikkumunkin, joka maksoi 25 penniä.

1950-luvun lopulla ruokalassa toimi iltaisin baari, jota kutsuttiin omistajansa mukaan Simon baariksi. Baariin hankittiin televisio 1960 Rooman olympialaisia varten. Kisoihin osallistui lietolainen 5000 metrin juoksija Simo Saloranta.

Elettiin varmaan vuotta viiskytkahdeksan, kun se televisio alko tulla. Ruokalas oli ensmänen telkkari, mitä minäkin katselin ja sinne kokoontu sit koko nuorisokänki. Juotiin limsaa kolmen pekkaan ja katsottiin Rintintiä. Et televisiothan vast rupes kuuskymmentluvun vaihtees tulemaan niin kun enemmän. Yrjö Ahjosaari

Kuvia

  • Tehtaan ruokala 1920-luvulla

  • Kyläyhdistys Emma ja Anselmin järjestämä muistelutilaisuus seurakuntasalissa 2006. Kuvassa Raili Ruokonen (vas.), Sylvi Virtanen ja Airi Talvitie

  • Tehtaan ruokala 1920-luvulla

  • Kyläyhdistys Emma ja Anselmin järjestämä muistelutilaisuus seurakuntasalissa 2006. Kuvassa Raili Ruokonen (vas.), Sylvi Virtanen ja Airi Talvitie

Saavuit kohdan 9. Tehtaan ruokala oli suosittu -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

10. Monikäyttöinen Littoisten työväentalo

Työväentalo

Littoisten Työväenyhdistyksen ensimmäinen huvitilaisuuksien pitopaikka oli verkatehtaan lukusali. Kun patruuna Schnitt irtisanoi sopimuksen, alettiin puuhata työväentalon rakentamista. Työväentalo vihittiin käyttöön 1909. Ensimmäisessä vaiheessa talo käsitti vain pienen kokoushuoneen ja keittiön. Rakennusta laajennettiin useaan kertaan, kunnes se sai nykyisen muotonsa 1939.

Talo on ollut hyvin monessa käytössä; siellä on urheiltu, näytelty, tanssittu, järjestetty iltamia, erilaisia kursseja ja juhlatilaisuuksia sekä jokseenkin rauhanomaisissa merkeissä viety eteenpäin työväenaatetta.

Vuodesta 1962 LTU on ollut työväentalon päävuokralainen ja on vastannut sen kunnostuksesta. Nykyään työväentalo on suosittu häiden, syntymäpäivien ja huutokauppojen pitopaikka. Juhlasalissa on 150 istumapaikkaa. Myös jokavuotiset Littoisten markkinat järjestetään talon pihapiirissä.

Lue lisää...

LTU - yhteishengen luoja

Littoisten työväenurheilijat perustettiin 1932. Tehdastyö oli yksipuolista ja harrastusmahdollisuudet ja virikkeet vähäisiä. Suosittuja lajeja oli paljon: yleisurheilu, jalkapallo, voimistelu, uinti ja pöytätennis sekä talvella hiihto ja jääpallo. Työväentalosta tuli yhdistyksen keskeinen toimipaikka, jossa mm. voimisteltiin, pelattiin pöytätennistä ja kokoustettiin.

No, kyllähän se urheilu vaikutti ja anto paljon ystävii ja just seuratoiminta Littoisten työväen urheilijoissa. Tää työväentalo oli just tää meiän kokoontumispaikka. Ja kun siel sisäl on niitä palkintokaappei , niin niissä palkinnoissa on jossakin minunkin nimi. Et sillon urheiltiin valtavasti. Siis, ei oikeestaan ollu sodan jälkeen muuta. Yrjö Ahjosaari

Näytelmät vetivät salin täyteen

Littoisissa vaikutti kaksi teatteriryhmää: Littoisten työväenyhdistyksen näyttämö toimi 50-luvulle saakka ja sen esitykset pidettiin työväentalolla. Näyttelijöinä oli kymmeniä tehtaan työntekijöitä. Myöhemmin tehtaalla toimi Littoisten näyttämö

”Santeri (Rosberg) pyysi minua mukaan näytelmään, kun olin tullut tehtaalle töihin. Olin vilkas ja sopivia naisia oli vähän tarjolla. Työväentalossa esitetyt näytelmät keräsivät yleensä salin tupaten täyteen, ja ne olivat sodan jälkeen myös sitä pakollista korkeakulttuuria, jonka jälkeen vasta sai järjestää puolentoista tunnin tanssit. Leila Reunanen

Kuvia

  • Osuuskaupan vuotuiset juhlat keräsi työväentalon täpötäyteen

  • LTU:lla on ollut vireä naisvoimistelujaosto. Kuva 1930-luvulta.

  • Littoisten markkinat on järjestetty syksyisin vuodesta 2005. Susanna Hokkanen ja Eeva Turpeinen ”myymässä”, Jani ja Pessi Pihlajamaa ostamassa vuonna 2012.

  • Tehtaan valossa -valokuvanäyttely esitteli verkatehdasmiljöötä 1900-luvulla. Laitosmiehet Esa Allt ja Taisto Kantonen muistelevat 2007.

  • Osuuskaupan vuotuiset juhlat keräsi työväentalon täpötäyteen

  • LTU:lla on ollut vireä naisvoimistelujaosto. Kuva 1930-luvulta.

  • Littoisten markkinat on järjestetty syksyisin vuodesta 2005. Susanna Hokkanen ja Eeva Turpeinen ”myymässä”, Jani ja Pessi Pihlajamaa ostamassa vuonna 2012.

  • Tehtaan valossa -valokuvanäyttely esitteli verkatehdasmiljöötä 1900-luvulla. Laitosmiehet Esa Allt ja Taisto Kantonen muistelevat 2007.

Saavuit kohdan 10. Monikäyttöinen Littoisten työväentalo -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

11. Hollanterin talo on entinen vanhainkoti

Hollanteri

Hollanterin talo on alunperin rakennettu 1920-luvun alussa tehtaan johtajan Herman Koriston (Liesegang) kesäasunnoksi. Verkatehtaan vanhainkotina rakennus toimi 1920-30-luvulla. Sen jälkeen vanhainkoti siirtyi Littoistenjärven rantaan nykyisen Littoisten päiväkodin rakennuksen alapuolelle. Siinä se toimi 50-luvulle saakka.

Vanhainkodin turva ja eläke oli yksi tehtaan työntekijöilleen järjestämistä merkittävistä palveluista.

"Ihminen vanhenee, raihnautuu ja menettää vähitellen voimansa. Se on elämän säälimätön laki, ja yhtä säälimätön on ollut ihmistenkin laki siinä suhteessa, että tuollainen aikansa raatanut vanhus monessa tapauksessa on ikäkuluna joutunut hätään. Littoisten ”raatajien” ei kuitenkaan tarvitse tällaista kovaa kohtaloa pelätä. Kun voimat loppuvat ja ikä painaa hartioita, on heillä tarjolla eläke ja olo vanhojen kodissa." Ote Helsingin Sanomien artikkelista 1920–1930-luvulta. Artikkeli oli tehtaan mainoksessa.

Kuvia

  • Nykyään Hollanteri on neljän perheen koti. Rakennuksessa alun perin olleet ulkoverannat on katettu asuintiloiksi.

  • Talon käytävä

  • Nykyään Hollanteri on neljän perheen koti. Rakennuksessa alun perin olleet ulkoverannat on katettu asuintiloiksi.

  • Talon käytävä

Saavuit kohdan 11. Hollanterin talo on entinen vanhainkoti -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

12. Kotimäki oli edistyksellinen

Kotimäki

Kun Tehtaanmäki oli rakennettu täyteen 1920-luvun alussa, alettiin tähyillä tonttitilaa muualta. Läheisen mäen päältä Kaarinan puolelta löytyikin sopiva tila, jonne alettiin rakentaa Kotimäen asuntoaluetta.

Arkkitehti Bertel Jung suunnitteli Kotimäkeen 24 paritaloa, jotka valmistuivat 1924. Seuraavina vuosina taloja rakennettiin vielä neljä lisää. Asunnot poikkesivat Tehtaanmäen pienistä hellahuoneista; kaikissa oli kaksi huonetta ja keittiö sekä poikkeuksellisesti viemäri. Ensin Kotimäkeen pääsivät asumaan vain virkailijat ja perheet, joiden molemmat vanhemmat olivat tehtaassa töissä.

Monilapsisille perheille oli helpotus päästä tilavaan lähes 60 neliön asuntoon. Tosin pieniin tiloihin oli totuttu ja raha oli tiukassa, siksi saatettiin toiseen kamariin ottaa alivuokralainen.

Lue lisää...

Tarinoita Kotimäestä

Siäl oli sentä niin paljo väljempää ja jokaisel oli tavallaa oma piha ja omat kukkaset. Mut ei sillai omii pihoja varsinaisesti, et siäl käveltii ja kuljettii mistä vaa, mist lyhimmin pääsi. ..Meil pirettii kahtena kesänä lehmävasikkaki. Ja sit oli lammas villan takia ympäri vuaren ja kanoja. Ja sika pirettiin aina. Ja se oli mun ja mun veljeni. Me päiväkausii tual sitte säkki kärryllä ja sirpin kans koottii ja ruahostettii. Taisto Kantonen
Jokanen tunsi jokasen ja oikeastas jokanen tuki toisen asumista ja olemista. Et esimerkiks jos perheen äiti ja isä lähtivä jonnekin ja lapsi oli yksin koton, niin naapuri piti hualta sillä aikaa. Et tämmöst yhteistoimintaa. Lasse Miettinen

Alennustilasta arvoalueeksi

Kun verkatehdas lopetti toimintansa, Kotimäkeen houkuteltiin väkeä Pohjois- ja Itä-Suomesta ja tarjottiin töitä Barkerin tehtaalta. Uudet asukkaat suhtautuivat varsin leväperäisesti koteihinsa. Pihat jätettiin siivoamatta ja vinttien lattialautoja ja komeroiden ovia rikottiin polttopuiksi. Alennustilaa kesti kymmenisen vuotta, kunnes Barkerin toiminta Turussa loppui ja ihmiset irtisanottiin asunnoistaan.

Kaarinan kunta osti alueen 1980-luvun alussa. Se rakensi sinne vesijohdon ja uusi viemäriverkoston, ja alkoi myydä asuntoja yksityisille.

Kari Purssila osti talon Kotimäestä 1985. Suurin osa taloista oli silloin vielä tyhjillään, huonossa kunnossa ja niihin tuli vain kylmä vesi. Myös ympäristö oli ankean näköinen. Purssila remontoi taloaan kuusi vuotta iltapuhteina ennen muuttoa.

Alkuvuosina oli hillittömästi kaikenlaista toimintaa, rakennettiin yhdessä, järjestettiin tapahtumia ja juhlia. Nyt on elämä tasoittunut, ihmiset ovat enemmän omissa oloissaan. Kotimäkiyhdistys järjestää vuosittain kirpputorin, talkoot ja oman jouluhartauden Littoisten kirkossa. Kari Purssila

Kotimäki on nykyään arvostettu ja hyväkuntoinen alue. Siellä asuu 32 talossa 50 perhettä. Osa paritalojen asunnoista on yhdistetty ja vinttiin rakennettu huoneita.

Kuvia

  • Airi Talvitien perhe Kotimäen kodissa 1930-luvulla. Airi pienenä tyttönä mummunsa, tätinsä ja isänsä kanssa.

  • Kotimäki 1920-luvulla

  • Kari Purssila naapurinsa Majasuon talon edessä 2013. Kotimäkiyhdistyksen puheenjohtaja Susanna Majasuo takana.

  • Airi Talvitien perhe Kotimäen kodissa 1930-luvulla. Airi pienenä tyttönä mummunsa, tätinsä ja isänsä kanssa.

  • Kotimäki 1920-luvulla

  • Kari Purssila naapurinsa Majasuon talon edessä 2013. Kotimäkiyhdistyksen puheenjohtaja Susanna Majasuo takana.

Saavuit kierroksen loppuun. Takaisin etusivulle.

Kartta

×

Kartta

×
Törölä×
Hotelli×
Aulanko×
Isopunanen×
Pinella, Huvila ja Takala×
Kirkko×
Koulu×
Satulinna×
Seurakuntakoti×
Työväentalo×
Hollanteri×
Kotimäki×

Palaute

Mitä pidit Verkapoluista? Mitä hyvää ja kiinnostavaa löysit niistä. Mitä parannettavaa voisi vielä olla. Onko sinulla lisätietoa kohteista ja tapahtumista. Kyläyhdistyksemme iloitsee jo etukäteen palautteestasi.

Voit halutessasi liittää kommenttiisi nimesi, ikäsi,ammattisi, yhteystietosi tai jonkin näistä.

×

Kiitos

Palautteeesi on lähetetty.

Sulje

×