Tehdaskierros

Tehdaskierros esittelee verkatehdasta ja siihen liittyviä rakennuksia. Kierroksella on 8 kohdetta, ja se etenee numerojärjestyksessä. Jos haluat hypätä tiettyyn kohteeseen, voit klikata sitä kartan alla olevassa sisällysluettelossa. Karttaan pääset lisäksi kunkin osion lopussa. Valokuvia klikkaamalla saat niistä lisätietoa.

Tehdaskierroksen kartta

kartta

1. Tehtaan portilla

tehtaan portilla

Littoisten verkatehtaan perusti turkulainen monitoimimies Christian Hjelt 1823. Suomen silloinen emämaa Venäjä kannusti tekstiilitehtaiden perustamiseen, koska maa kävi jatkuvia sotia ja sotilaat tarvitsivat päällepantavaa. Paikan valinta ei ollut sattuma, sillä Littoistenjärven rannassa oli ollut jo 1730-luvulta vanutuslaitos.

Vaatimattoman alun jälkeen tarmokkaat patruunat laajensivat tehdasta, kunnes 1920-luvulla se saavutti nykyiset mittansa. Silloin maamerkiksi nousi yli 50 metriä korkea vesitorni, jonka suunnitteli arkkitehti Valter Jung. Tornista vesi tuli paineella portin pielessä olevaan hanaan, josta työväki haki sangoilla vettä. Korkeaan torniin kannatti asentaa kellotaulut neljään ilmansuuntaan. Aikuiset tiesivät milloin mennä töihin ja lapset leikeistään kotiin.

Littoisten tehdas on ollut aikoinaan Turun seudun merkittävin työllistäjä. Mutta laskusuhdanteiden aikana liian kovat investoinnit veivät tehtaan myös konkurssiin. Verkatehtaassa oli parhaimmillaan noin 800 työntekijää 50-luvun alussa.

Kylälle oli kova isku, kun tehtaan toiminta loppui 1969. Rakennuksesta tuli puolityhjä, rapautuva teollisuustalo, jota kukaan ei halunnut.

Tehtaan pelasti lopulta arvojen muutos. Museovirasto luokitteli koko Tehtaanmäen merkittäväksi ja poikkeuksellisen hyvin säilyneeksi teollisuusmiljööksi, ja Liedon kunta päätti suojella sen kaavalla, joka valmistui 1987. Tehdasrakennuksen kohtalo sinetöityi, kun rakennuttaja Olli Ojala osti sen kumppaneineen 1994 ja muutti sen satojen ihmisten kodiksi.

Lue lisää...

Työntekijöitä ja omistajia

Portilta katsoen oikeassa siivessä oli kutomo ja vasemmalla kehräämö. Perällä olivat mm. parsimo, puolaamo ja pakkaamo.

Portin pielessä oli portinvartijan työpaikka. Hän päästi työntekijät sisään ja ulos, kun tehtaan pilli soi. Muulloin piti olla lupalappu. Portinvartijat olivat vanhahkoja miehiä, jotka eivät jaksaneet enää raskaammissa töissä. Jotkut portinvartijat kokivat asemansa erityisen tärkeiksi, koska heillä oli valta päästää työntekijät sisään ja ulos.

Portinvartija ei suostunut päästämään pääjohtaja Koskeloa sisään, koska ei tuntenut tätä, vaan intti lupalappua. Koska sellaista ei johtajalta löytynyt, vartija kieltäytyi järkähtämättä avaamasta porttia. Lopulta tekninen johtaja pelasti Koskelon työpaikalleen. Pelätty johtaja ei kuitenkaan raivostunut alaiselleen, vaan oli erittäin tyytyväinen tunnolliseen työntekijään.

Tehtaan johtajat olivat ensin myös sen omistajia. Tunnetuimmat olivat saksalaissyntyinen Louis Schnitt ja hänen poikansa, jotka nostivat Littoisten tehtaan Suomen suurimmaksi verkatehtaaksi 1800-luvulla (lisää Schnittistä kohdassa 2).

Herman Koriston (1917-1931) tekemät mahtipontiset uudistukset ja laajennukset veivät omistajan vaikeuksiin ja päävelkoja Kansallis-Osake-Pankki otti tehtaan omistukseensa vuonna 1931. Samalla yhdistettiin Turussa oleva Barkerin puuvillatehdas ja Littoisten tehdas Barker – Littoinen oy:ksi. Littoinen jäi omaksi yksikökseen ja pitkäaikaisin johtaja oli Niilo Nuotio (1939-1955)

Koriston ja Nuotion aikana Littoisissa valitsi kuuluisa Littoisten henki, jolloin tehtaassa ei lakkoiltu, työkavereista pidettiin huolta ja kaikille löytyi kykyjään vastaavaa työtä.

Vuonna 1955 Barker-Littoinen myytiin monialayhtiö Kaukomarkkinoille, joka loi Suomen uudenaikaisimman verkatehtaan Littoisiin. Pääjohtajaksi tuli Aarne Koskelo, joka kävi enää harvoin tehtaalla.

Tehokkuudella oli hintansa: ihmisiä irtisanottiin ja työtahti kiristyi. Sitten tapahtui se, mitä osattiin pelätä, mutta josta ei ääneen puhuttu. 1968 pääkonttorista tuli kirje, jossa kerrottiin, että tehdas aiotaan sulkea. Työntekijät irtisanottiin tai siirrettiin Turkuun Barkerin tehtaalle, jonne toiminnat keskitettiin. Verkatehtaan portti salvattiin isolla lukolla, valot sammuivat ja tehtaan kello pysähtyi.

Se muuttu siin kuuskymmentluvul niin kun kireämmäks jotenkin. Ei se ollu enää semmost leppoisaa ja lämpösen tuntust se kanssakäyminenkää….Sit jotku alko sanoo et kyl se varmaan pian loppuu ja toiset oli taas sitä mieltä, että eihän se mihinkään lopu, et onhan se vuossatoi täs ollu. Väinö Silvander

Kuvia

  • Työntekijät odottavat tehtaan pillin soimista 50-luvulla

  • Pakkaamossa 1940-luvulla

  • Kehräämössä 1950-luvulla

  • Työntekijöiden lapset (Kaisa, Elina ja Elli) ovat vanhempiaan vastassa tehtaan portilla Verkamatkalla 2008.

  • Kampaamo Sateenkaari sijaitsee entisessä kehräämössä. Riitta Pajalan uutta ja vanhaa yhdistelevä sommitelma. Littoisten lumo –valokuvanäyttely 2010.

  • Kutoja-Emma (Eeva Turpeinen) antaa portinvartija-Anselmin (Pertti Pöntinen) kuulla kunniansa Verkamatkalla 2010.

  • Työntekijät odottavat tehtaan pillin soimista 50-luvulla

  • Pakkaamossa 1940-luvulla

  • Kehräämössä 1950-luvulla

  • Työntekijöiden lapset (Kaisa, Elina ja Elli) ovat vanhempiaan vastassa tehtaan portilla Verkamatkalla 2008.

  • Kampaamo Sateenkaari sijaitsee entisessä kehräämössä. Riitta Pajalan uutta ja vanhaa yhdistelevä sommitelma. Littoisten lumo –valokuvanäyttely 2010.

  • Kutoja-Emma (Eeva Turpeinen) antaa portinvartija-Anselmin (Pertti Pöntinen) kuulla kunniansa Verkamatkalla 2010.

Video

Saavuit kohdan 1. Tehtaan portilla -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

2. Pääkonttori ja Schnittien valtakausi

Pääkonttori

Littoisten verkatehtaalla on ollut värikkäitä patruunoita, jotka ovat panneet kaiken peliin omistamansa verkatehtaan puolesta. Merkittävimmät näistä olivat isä ja poika Louis Schnitt (1884-1917), jotka hallitsivat tiukalla mutta oikeudenmukaisella kädellä tehdasyhteisöä lähes 50 vuoden ajan.

Isä rakensi aivan tehtaan viereen perheelleen kodin, joka valmistui 1864 - 1885. Näin hän saattoi herkeämättä valvoa alaisiaan, etteivät laiskotelleet tai juoruilleet kesken työpäivän. Tyyliltään rakennus edustaa sveitsiläistyylistä uusrenessanssia ja on ilmeisesti lääninarkkitehti G.Th. Chiewitzin suunnittelema.

Talo muutettiin pääkonttoriksi 1890-luvulla, kun Louis Schnitt nuorempi rakensi omalle perheelleen lähistölle näyttävän linnan. Rakennus säilyi toimistokäytössä tehtaan lopettamiseen saakka.

Lue lisää...

Patruunan vaiheista tarkemmin

Louis Schnitt vanhempi tuli aikoinaan Saksasta Tampereen Finlaysonille ja osti 1864 Littoisten tehtaan konkurssihuutokaupasta. Schnittit olivat taitavia ja ahkeria johtajia, jotka saivat nopeasti yhtiön talouden kuntoon. 1870-luvulla Littoisten verkatehtaasta tuli Suomen suurin verkatehdas ja sen laadukkaista kankaista maankuuluja.

Schnittit olivat ankaria ja vaativat ehdotonta tottelevaisuutta alaisiltaan. He antoivat sakkoja tai erottivat työntekijän pienistäkin rikkeistä kuten valehtelusta, vastaansanomisesta, viinan juonnista, inhottavista taudeista tai turhasta keskustelusta työpäivän aikana.

Vastineeksi rehdistä työpanoksesta he tarjosivat ennenkuulumatonta huolenpitoa, perustivat sairauskassan ja työkyvyttömyyseläkettä jakavan rahaston, koulun, lukusalin sekä rakensivat asuntoja ja tarjosivat sairaanhoitoa.

Schnittien aikana työpäivät olivat pitkiä. Ne alkoivat aamulla kello viisi ja päättyivät illalla seitsemältä. Työpäivä lyhentyi 1890-luvulla tunnilla ja vuosisadan jälkeen vielä toisella, kunnes ammattijärjestöjen vaatimuksesta siirryttiin kahdeksantuntiseen päivään 1917.

Lapset kävivät yleisesti tehtaissa töissä. Vuonna 1879 annettu asetus rajoitti 12-15 -vuotiaiden lasten päivittäisen työajan kahdeksaan tuntiin. Silti vielä 1890-luvulla lapset tekivät yhtä pitkiä päiviä kuin aikuiset.

Kun ammattitarkastaja saapui Littoisiin tarkastuskäynnille, Schnitt vanhempi komensi lapset ullakolle pois näkyvistä.

Tehtaanjohtajan koti pääkonttoriksi ja asunnoiksi

Louis Schnitt nuorempi päätti rakentaa isolle perheelleen uuden talon lähistölle. Niinpä 1890-luvulla johtajan asunto muutettiin pääkonttoriksi, jona se säilyi 1955 saakka. Kaukomarkkinoiden ostettua tehtaan, pääkonttori siirrettiin ensi kertaa Tehtaanmäeltä pois. Rakennus toimi mm. myynti- ja palkkakonttorina.

Vanha pääkonttori on 1990-luvulla muutettu viiden perheen asunnoksi. Johtaja Schnittin kodin salin kattoa koristavat yhä alkuperäiset maalaukset. Yläikkunoista näkyy esteettä patruunan vanha valtakunta.

Vastapäätä johtajan asuntoa on monikulmainen uusrenessanssia henkivä talo. Tämä pitsikoristeinen “mutteritaloksi” nimetty rakennus valmistui tehtaan ensimmäiseksi pääkonttoriksi 1885. Uuden pääkonttorin myötä se muutettiin huoltokonttoriksi, josta maksettiin mm. sairausmaksua, förskottia ja jonne sai tallettaa rahaa pahanpäivän varalle korkoa kasvamaan. Mutteritalossa toimi jonkin aikaa myös Littoisten ensimmäinen kirjasto, joka perustetiin 1939.

Kuvia

  • Schnitt vanhemman koti ja pääkonttori 2010-luvulla Riitta Pajalan kuvaamana. Littoisten lumo –valokuvanäyttely 2010.

  • Tehtaanjohtajan valtakuntaa hänen entisen asuntonsa ikkunasta

  • Tehtaan huoltokonttori ja autotalli 1920-luvulla

  • Patruuna Schnitt (Pertti Pöntinen) pomelustaa tehtaan naisia (Eeva Turpeinen ja Leila Reunanen) Verkamatkalla 2010

  • Schnitt vanhemman koti ja pääkonttori 2010-luvulla Riitta Pajalan kuvaamana. Littoisten lumo –valokuvanäyttely 2010.

  • Tehtaanjohtajan valtakuntaa hänen entisen asuntonsa ikkunasta

  • Tehtaan huoltokonttori ja autotalli 1920-luvulla

  • Patruuna Schnitt (Pertti Pöntinen) pomelustaa tehtaan naisia (Eeva Turpeinen ja Leila Reunanen) Verkamatkalla 2010

Video

Saavuit kohdan 2. Pääkonttori ja Schnittien valtakausi -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

3. Schnittin linna

Snitin linna

Schnittin tai kansansuussa Snitin linna valmistui nykyisiin mittoihinsa 1890-1901 ja edustaa tyyliltään uusrenessanssia. 550 neliöisessä asunnossa asui Louis Schnitt nuorempi ison perheensä kanssa. Talon sivussa on palvelijain huoneisto.

Arkkitehti oli saksalainen J. Schwarz. Myöhemmin tehdyn laajennusosan suunnitteli tunnettu turkulainen arkkitehti Frithiof Strandell.

Schnitt myi verkatehtaan 1917, mutta jäi perheineen asumaan linnaan. Vanhin tytär asui talossa vuoteen 1962 saakka. Toisen maailmansodan jälkeen tilavaan rakennukseen asutettiin myös siirtokarjalaisia

Schnittin tyttären muutettua pois linna toimi jonkin aikaa tehtaan lankavarastona. Nykyinen omistaja osti huonokuntoiseksi päässeen rakennuksen 1990-luvun alussa ja on siitä lähtien korjannut ja entisöinyt sisä- ja ulkotiloja. Schnittin linna on poikkeuksellisesti suojeltu myös sisäosiltaan.

Lue lisää...

Lisää linnan vaiheista

Louis Schnittin perheeseen kuului 7 lasta. Kiivaasta luonteestaan huolimatta hän oli rakastava, joskin nuuka isä. Perhe eli eristettyä elämää muista littoislaisista ja oli tekemisissä lähinnä vallasväen kanssa.

Ruokapöydässä ei arkena pröystäilty. Aamiaiseksi sai suolakalaa ja puuroa ja päivälliseksi kalaa, usein Littoistenjärvestä nostettua lahnaa.

Schnitt päätti myydä verkatehtaan 1917, samaan aikaan kun Suomi itsenäistyi. Maailmansodan aikana oli vaikeaa saada raaka-aineita ja Venäjän markkinat ehtyivät. Myös työväenliike alkoi nostaa päätään, ja patruunan asema kyseenalaistettiin. Tämä ei sopinut itsetietoiselle johtajalle, ja Schnitt luopui mieluummin tehtaasta kuin arvostaan.

Louis Schnitt kuoli 1929, mutta vaimo Louise ja vanhin tytär Thorborg jäivät keskenään linnaan asumaan. Kovin auvoista ei elämä ollut. Rakennus rapautui hiljalleen ja vesijohto rikkoutui sodan aikana. Kyläläiset kantoivat heille ämmänlängillä vettä ja toivat ruokatarpeita.

Sodan jälkeen Snitin linnaan asutettiin karjalaisia ja myös muita perheitä. Juho Kesseli asui äitinsä kanssa linnassa yhtä huonetta melkein kymmenen vuotta vuoteen 1957 saakka. He auttoivat monin tavoin talon toisessa päässä asuvaa Schnittin tytärtä Thorborgia ja tämän iäkästä äitiä.

Kävin hakemassa heille kannulla maitoa ja kotileipomosta sekaleivän melkein joka päivä. Äiti auttoi käytännön asioissa. Kerran kyläilemässä ollut Thorborgin sisko kaatui tikkaissa ja loukkasi päänsä. Äiti putsasi haavan ja lähdettiin yhdessä lääninsairaalaan näyttämään sitä illalla. Minä tulin mukaan, kun ei ollut lastenvahtia. Ajattelin, että sitten päästään hienosti taksilla kotiin, mutta ei, tultiin puol yhden ”juoppojunalla” Littoisiin. Raha oli ilmeisesti tiukassa. Juho Kesseli

Kuvia

  • Louis Schnitt nuorempi

  • Louis Schnitt nuorempi

Video

Saavuit kohdan 3. Schnittin linna -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

4. Pirunvilla

Pirunvilla

Rakennus on Schnittien rakentama pitsihuvila 1800-luvulta. Siinä asui aikanaan Schnitt nuoremman veli. Taloa kutsuttiin Mäyränkoloksi.

Myöhemmin se sai nimen Pirunvilla, koska uskottiin, että siellä kummittelee. Niin talossa kuin ympäristössä tapahtui kummallisia ja ikäviä asioita, jotka vuosien aikana värittyivät. Talossa sanottiin pianon pimputtavan yksikseen ja sisältä kuuluneen outoja ääniä.

Lisäksi rakennuksen editse kulkevalla yleisellä tiellä tapahtui onnettomuuksia. Siinä kolaroitiin, sattuipa siinä yksi kuolemantapauskin. Myöhemmin lapset alkoivat karttaa koko aluetta.

Lue lisää...

Lisää talon mystisestä historiasta

No, se on hiukan semmonen mystillinen asia, mikä oli kaikkien tiedos. Jotain siel ilmeisesti oli joskus tapahtunu. Kun aina sitä kammoksuttii kaikel tapaa. Ei mekään koskaan sillon, kun kuljettiin kaikkii paikkoi siäl, nii ikinä ei menty sinne Piruvillan kalliol. Et siin oli semmonen kaiku siin kolkassa. Ja se oli viäl niin synkäs paikas se talo, ja et siin ol niin kun kylmempikin ain siin kohtaa. Väinö Silvander

Pirunvillassa asui myöhemmin tehtaan työntekijöitä, ja nykyään sitä asuttaa kaksi tyytyväistä perhettä. ”Kummitukset” ovat ilmeisesti väistyneet, sillä asukkaita ne eivät ole häirinneet.

Video

Saavuit kohdan 4. Pirunvilla -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

5a. Tehtaan vanhin osa

Tehtaan vanhin osa

Kun verkatehdas valmistui 1824, se oli vain tämän siiven kokoinen. Kolmikerroksisessa rakennuksessa oli sekä asuinhuoneita että työsaleja.

Littoisten tehdas sai aluksi käyttövoimansa pienestä myllypurosta. Tuotantomäärät pysyivät alhaalla, kunnes tehdas tilasi James Wattin 16 hevosvoiman höyrykoneen 1843. Uusi käyttövoima nosti tuotannon arvon muutamassa vuodessa lähes viisinkertaiseksi, ja kankaan valmistuksesta tuli samalla osa alkavaa suurteollisuutta.

Littoisten verkatehdas otti ensimmäisenä teollisuuslaitoksena Suomessa höyrykoneen käyttöön. Sen ansiosta verkatehtaasta tuli Suomen toiseksi suurin teollisuuslaitos Tampereen puuvillatehtaan Finlaysonin jälkeen.

Pieni tehdasrakennus ei riittänyt kasvavalle tuotannolle, vaan tehdasta alettiin laajentaa. 1850-luvun alkuun mennessä rakennettiin siipi pohjoiseen päin mm. lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin piirustusten mukaan.

Vuonna 1846 Åbo Underrättelser kirjoitti tehtaan silloisista työoloista:
Tekee oikein hyvää mielelle nähdä niin suuri ihmisjoukko työssä. Miehiä, naisia, lapsia ja vanhoja eukkoja - kaikille riittää sopivaa työtä. Tehtaassa oli viime vuonna 130 työntekijää. Heistä 4 oli mestareita, 12 kisällejä, 4 oppilaita sekä 110 erilaisia työläisiä. Henkilökunnassa on 10 ulkomaalaista. Työntekijöistä 96:n ikä on yli 15 vuotta ja 34:n ikä on tämän alle.

Lue lisää...

Rakennusten suojelusta

Museovirasto on luokitellut verkatehtaan ympäristöineen kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi teollisuusmiljööksi.

Littoisten verkatehtaan alue eri-ikäisine rakennuksineen on yksi parhaiten säilyneistä ja mielenkiintoisimmista tehdasyhdyskunnista Suomessa. Se edustaa sekä varhaista esiteollista tuotantolaitosta että 1800-luvun teollisuuspatrioottien hierarkisesti luomaa eriytynyttä yhdyskuntaa. tutkija Kaarin Kurri

Suojelukaava valmistui Liedon kunnassa 1987. Verkatehdas on suojeltu sr-2 kaavamerkinnällä, mikä tarkoittaa, ettei julkisivuun saa tehdä mitään muutoksia ilman museoviranomaisten lupaa. Tehtaan vanhin osa on suojeltu myös sisätiloiltaan (sr-5).

Kaksikerroksisessa siivessä toimi vuosina 1997 - 2010 virkavaatteita ommellut Topper-tuote. Tilat entisöitiin museoviraston tiukan silmän alla. Leikkaamo ja konttori jäivät lähes alkuperäisen kaltaiseksi: hirsiset kannatinpalkit jätettiin paikoilleen ja ikivanhat lattialankut hiottiin.

Kun Topper muutti isompiin tiloihin muualle, rakennuttaja päätti vuokrata vajaan tuhannen neliön tilat kehitysvammaisten asumisyksiköksi. Tilojen muutoksesta nousi kiivastakin keskustelua asukkaiden, museoviranomaisten, Liedon kunnan ja rakennuttajan välillä. Monet tahot pelkäsivät, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaat sisätilat tärveltyisivät muutoksista. Kiista ratkottiin lopulta hallinto-oikeudessa. Vuonna 2014 kolmen kerroksen tiloissa asuu hieman alle 30 kehitysvammaista.

Kuvia

  • Riitta Pajalan sommitelma entisen ompelimon portaista ja tehtaan työntekijästä. Littoisten lumo –valokuvanäyttely

  • Karstalankakehräämö 1920-luvulla

  • Kehitysvammaisten Verkarannan asumisyksikkö on tehtaan vanhimmassa osassa. Elina Jokinen vastaa sen toiminnasta

  • Vanhat kannatinpalkit jäävät osittain asukkaiden huoneiden sisään.

  • Riitta Pajalan sommitelma entisen ompelimon portaista ja tehtaan työntekijästä. Littoisten lumo –valokuvanäyttely

  • Karstalankakehräämö 1920-luvulla

  • Kehitysvammaisten Verkarannan asumisyksikkö on tehtaan vanhimmassa osassa. Elina Jokinen vastaa sen toiminnasta

  • Vanhat kannatinpalkit jäävät osittain asukkaiden huoneiden sisään.

Saavuit kohdan 5a. Tehtaan vanhin osa -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

5b. Höyrypaloruisku ja sodan merkit

Tehtaan vanhin osa

Vanhan siiven edessä on höyrypaloruisku 1900-luvun alusta. Tulipalot olivat pölyisessä tilassa yleisiä. Jo patruuna Schnitt määräsi työmiesten päivystämään viikonloppuisin tulipalojen varalta. Myöhemmin tehtaalla oli oma vapaaehtoinen palokunta.

Höyrypaloruiskua käytettiin vielä, kun syttyi talvisota. Littoisissa pelättiin, että Neuvostoliitto jonain päivänä pommittaisi tehdasta, sillä tehdas teki sotilaille kankaita ja huopia. Siksi töitä tehtiin vain öisin ja pimennetyin verhoin.

Pelko osoittautui todeksi helmikuussa 1940, kun neuvostokoneiden pommit osuivat kehräämöön. Se syttyi tuleen ja paloi kerros kerrokselta pohjaan saakka. Jäljelle jäivät ainoastaan paksujen jääpuikkojen peittämät seinät jäätyneestä sammutusvedestä.

Työntekijöiden työvuoro oli päättynyt vain tuntia aikaisemmin. Pommituksen alkaessa joku juoksi metsään, joku ryömi sängyn alle, sillä pommisuojia ei ollut. Suuri ihme oli, ettei kukaan kuollut, ei edes loukkaantunut.

Koska muut verkatehtaan osat säilyivät koskemattomina, tehdas jatkoi toimintaa, sillä sota-aikana kankaasta oli pulaa. Välirauhan aikana kehräämö rakennettiin uudelleen. Pommituksesta on muistona monet tuhosta kertovat valokuvat sekä pommien sirpalejäljet, jotka ovat kaivertuneet kulmikkaaseen porrastorniin.

Kuvia

  • Kehräämö tuhoutui talvisodan pommituksessa

  • Tehtaan palokunta 1950-luvulla

  • Kehräämö tuhoutui talvisodan pommituksessa

  • Tehtaan palokunta 1950-luvulla

Video

Saavuit kohdan 5b. Höyrypaloruisku ja sodan merkit -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

6. Tamppimyllystä värjäämöön

Värjäämö

Tehdasrakennus saavutti nykyiset mittansa 1924, kun Littoistenjärven rannan puoleinen siipi valmistui Valter Jungin piirtämänä.

Rakennuksen alakertaan sijoitettiin korjaamo ja ylös värjäämö. Värjääminen liittyy kankaan märkäviimeistelyyn, johon kuului olennaisena osana myös kankaan pesu ja vanuttaminen.

Kankaan viimeistelyssä käytetty veden laatu oli olennainen syy siihen, miksi Turun verkamanufaktuurin tamppimylly sijoitettiin juuri Littoisiin jo 1739, lähes autioiden niittyjen ja metsän keskelle.

Littoistenjärven vesi oli poikkeuksen pehmeää ja kirkasta, toisin kuin samea Aurajoki. Kun järvessä pesi ja vanutti kankaat, niiden värit tulivat erityisen kirkkaiksi ja kangas laadultaan kestäväksi ja kutistumattomaksi. Kautta aikain Littoisten kankaiden suurin markkinointivaltti on ollut erinomaisessa järvessä pestyt kankaat sekä tietysti taitava työväki.

Lue lisää...

Lisää Littoisten kankaista ja rakennuksista

Esaias Wechter ja Henrik Rungeen olivat perustaneet Turkuun verkamanufaktuurin 1738, mutta olivat tyytymättömiä Aurajoen veden laatuun. Sattuman kautta Wechter löysi Littoistenjärven, ja todettuaan veden erinomaiseksi, hän perusti sen äärelle vanutuslaitoksen.

Vajaat sata vuotta myöhemmin päätettiin perustaa kokonainen tehdas järven rannalle. Yli 230 vuotta kestäneen kankaan valmistuksen katsotaan alkaneen Littoisissa tamppimyllyn perustamisesta 1739, vaikkei kyse ollutkaan vielä itsenäisestä verkatehtaasta.

Värjäämöä vastapäätä on vanha vesilaitos, joka on rakennettu 1970-luvulla. Littoislaiset joivat järvestä otettua vettä aina 1990-luvun lopulle saakka. Sen vieressä on entinen sähkönjakelukeskus eli Muuntamo. Verkatehdas sähköistettiin 1905.

Vanha vesilaitos on alueen harvoja uudisrakennuksia. Rakennuksen paikalta purettiin 1959 talo nimeltä Pomola, jossa asui pikkupomoja ja virkailijoita.

Kuvia

  • Villojen pesua värjäämössä 1920-luvulla.

  • Villojen pesua värjäämössä 1940-luvulla.

  • Mainosteksti Littoisten verkatehtaan kankaista 1930-luvulta.

  • Ihmeellinen Littoistenjärvi.

  • Villojen pesua värjäämössä 1920-luvulla.

  • Villojen pesua värjäämössä 1940-luvulla.

  • Mainosteksti Littoisten verkatehtaan kankaista 1930-luvulta.

  • Ihmeellinen Littoistenjärvi.

Saavuit kohdan 6. Tamppimyllystä värjäämöön -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

7. Parsimosta tehtaan torniin

Tehdas, parsimo ja torni

Pohjoissiivessä oli alhaalla märkäviimeistämö, ylempänä parsimo ja puolaamo. Puolaaminen oli suhteellisen helppoa työtä, mutta parsiminen vaati kärsivällisyyttä ja näppäriä sormia. Parsijan tehtävä oli viimeistellä kankaasta virheet ja katkenneet langat pois.

Parsimo päättyi kymmenkerroksiseen torniin. Korkeaan torniin asennettiin kellotaulut neljään ilmansuuntaan. Kun verkatehtaan toiminta loppui, kellot pysähtyivät vuosikymmeniksi.

Kello löi alkuun puolentunnin välein, mutta kajahdukset poistettiin 40-luvulla. Syynä oli johtaja Niilo Nuotion huonouninen Alli-vaimo, joka heräsi kellon lyönteihin. Niinpä johtaja määräsi lyönnit poistettavaksi, eikä niitä enää myöhemminkään palautettu.

Tehtaan torni sai uuden käyttötarkoituksen, kun verkatehdasta alettiin muuttaa asunnoiksi. Ylimpään kerrokseen kunnostettiin projektin johtajan Olli Ojalan toimisto, josta avautuvat hulppeat näköalat eri ilmansuuntiin. Sieltä ”1900-luvun viimeinen patruuna” pystyi tutkailemaan esteettä valtakuntaansa.

Kello käynnistettiin uudelleen juhlavin tilaisuuksin, kun tehtaan uudisrakentamisen ensimmäinen vaihe oli valmis vuonna 1997.

Lue lisää...

Lisää työstä ja kunnostuksesta

Parsiminen oli vaativaa työtä, eivätkä kaikki oppineet sitä koskaan. Taitavat parsijat pääsivät kuitenkin hyville urakoille.

Puolaamossa työn oppiminen ei kestäny kauan. Eihän siinä tarvinnu muuta ku niitä puolii vaihtaa ja jos lanka katkes ni solmi taas.
Parsimon työn oppiminen kesti paljon kauemmin. Mä tykkäsin alkuun että mä en ikinä opi sitä. Siinä oli semmonen pitkä pöytä. Ensiks mä hain niitä virheitä. Aluks heilutin vaan käsiäni ja tykkäsin, et en mä mittään tässä tunne, enkä mittään löydä. Liidulla merkattiin virheet. Mut kyllä sitä vaan oppi. Lopuks kun vaan katto siinä pöydällä niin tiesi minkälainen virhe se on. Kaikki solmut nopattiin sitten pois ja merkattiin ne virhekohdat. Meeri Häkkinen
Kyllä meillä oli likkojen kanssa helppo homma puolaamos, kun ei siellä ollu iltavuoros kutojii ollenkaan. Me saatiin äkkiä ne kapulat mihin me puolattiin loppumaan. Sit me juostiin siellä ja heitettiin vettä toinen toistemme päälle. Kyllä meillä oli niin paljon hienoo että. Mä sanoin meidän mestarille kun jäin eläkkeelle, et ei oo semmosta työnteko enää kun ennen. Airi Talvitie

Myrskystä menestykseen

Olli Ojala kumppaneineen aloitti vauhdilla tehtaan rakentamisen. Kaikki rakennettiin uudelleen ulkokuoria ja välipohjia lukuun ottamatta. Rakentamisvaihe oli varsin myrskyisä, sillä niin kunta, lähiympäristö kuin museoviranomaiset suhtautuivat projektiin ensin epäluuloisesti. Epäiltiin sen onnistumista, tehtaan säilymistä arvokkaana rakennuksena ja palvelujen riittävyyttä pienessä kylässä.

Kaavasta ja rakentamisesta valittivat useat tahot, mutta lopulta päästiin yhteisymmärrykseen. Tehdas jaettiin useisiin taloyhtiöihin, joista ensimmäinen valmistui 1996 ja viimeinen 2000, joskin senkin jälkeen on valmistunut lisää asuntoja.

Kun ensimmäiset asunnot valmistuivat, alkoi varsinainen myyntibuumi. Jotkut tekivät ostopäätöksen jo portilla. Ihmiset ihastuivat yli neljä metriä korkeisiin, persoonallisiin asuntoihin ja omaleimaiseen tehdasmiljööseen.

Verkatehtaassa on 2014 noin 150 asuntoa, ja siellä asuu vajaa 500 ihmistä. Olli Ojala sai myöhemmin Lieto-mitalin tunnustuksena työstään tehdasrakennuksen pelastajana.

Kuvia

  • Parsijat työssään 50-luvulla

  • Airi Talvitie (vas.) puolaamossa 50-luvulla.

  • Tyytyväisen pikkuperheen kotiin tulvii valoa parsimon isoista ikkunoista.

  • Yli 4 metriä korkeisiin huoneisiin mahtuu parvi.

  • Parsijat työssään 50-luvulla

  • Airi Talvitie (vas.) puolaamossa 50-luvulla.

  • Tyytyväisen pikkuperheen kotiin tulvii valoa parsimon isoista ikkunoista.

  • Yli 4 metriä korkeisiin huoneisiin mahtuu parvi.

Saavuit kohdan 7. Parsimosta tehtaan torniin -loppuun.

Katso kartasta reitti seuraavalle kohteelle.

KARTTA

8. Verkatehtaan kutomo ja tehdastyö

Kuva kutomosta 1930-luvulta

Verkatehtaan itäpuolelle valmistui uusi kutomorakennus 1880-luvulla. Naiset kutoivat yksinkertaisilla kangaspuilla, kunnes 1950-luvulla tulivat automaattiset Sulzer-koneet, joita hoitivat miehet, kymmentäkin konetta yhdellä kertaa. Kutomaan oppi kohtuullisen nopeasti. Työ oli urakkatyötä ja palkka määräytyi sen mukaan, montako iskua kone teki.

Tehdas houkutteli työntekijöitä kaukaakin töihin. Erityisesti maaseudun naisille itsenäinen työ ja oma palkkapussi merkitsivät aivan uudenlaista elämää, vaikka työpäivät olivatkin alkuun pitkiä ja työ raskasta.

Kankaan kutomisessa oli yli 20 työvaihetta ja kutojien lisäksi tarvittiin mm. kehrääjiä, puolaajia, luojia, niisittäjiä, värjäreitä, pesijöitä, parsijoita, noppaajia, pakkaajia, laitosmiehiä, korjausmiehiä, autokuskeja, myyjiä ja konttorihenkilökuntaa sekä osastojen esimiehiä.

Laitosmiehet olivat tehtaan parhaiten palkattuja työntekijöitä, eritoten kutomon puolella. Tämä aiheutti varsinkin naisväen keskuudessa kateutta. Kaupassa vilkuiltiin syrjäsilmällä kuinka suurella setelillä laitosmiehen rouva maksoi tilipäivänä. Saatettiin myös epäillä, että joku olisi saanut silmäpelillä paremman urakan. Taisto Kantonen, laitosmies

Lue lisää...

Lisää tehdastyöstä

Littoisten tehtaalla työurat kestivät usein vuosikymmeniä. Monet aloittivat heti kansakoulun päätyttyä ja lopettivat vasta, kun terveys ei enää kestänyt. Sylvi Virtanen muistelee, kuinka hänen pappansa Herman Lahti meni tehtaaseen töihin 1880-luvulla yhdeksänvuotiaana ja jatkoi siellä 70-vuotaaksi saakka. Silti hänen varhaista eläköitymistään hämmästeltiin.

Kun ihmiset muuttivat tehdaspaikkakunnalle, monet jäivät sinne useiden sukupolvien ajaksi. Sylvi Virtanen on isovanhempineen asunut ja työskennellyt viidessä polvessa Littoisissa. Littoisten tehdas oli hyvässä huudossa, sillä tiiviissä yhteisössä kaikki tunsivat toisensa ja huolehtivat toistensa asioista - niin hyvässä kuin pahassa.

Tehdas oli niin ku linnake tai sosiaalitoimisto. Tiädettiin, et kaikil riitti sopivaa työtä. Jos ei osannu muuta kun kärrätä puita, nii sitä sit. Ketää ei laitettu pois. Ja siäl oli koulu ja siäl oli terveydenhualto. Kaikki elämään liittyvät asiat, oli siäl tehtaal. Väinö Silvander

Kun Littoisten verkatehtaan toiminta loppui 1969, osa siirtyi Barkerin tehtaalle Raunistulaan. Siellä eivät kaikki viihtyneet. Littoislaisia, maalta tulleita, katsottiin alta kulmain, eikä kaikille riittänyt entisentasoista työtä.

Kaukomarkkinoiden omistuksessa Barkerin tehdas jatkoi Raunistulassa 1977 saakka. Sen jälkeen siitä ja Hyvinkään tehtaasta muodostettiin valtio-omisteinen Valvilla oy, joka meni lopulta konkurssiin vuonna 1993. Enää ei varsinaisia tekstiilitehtaita Suomessa ole.

Vähän aikaa tuli semmonen tyhjä kohta, ennen kun sit kaikki alko uudelleen käynnistyy. Ja jokanen löysi paikkansa jostakin muualta. Mut mää uskon, et kyl me jokanen kaipaillaan Littoisiin takasin. Et ei siält just pois lähdetty, kun ehkä pakon edes. Yrjö Ahjosaari

Kuvia

  • Kutomossa 1940-luvulla

  • Laitosmiehet olivat tehtaan parhaiten palkattuja ammattimiehiä. Kuvassa Esa Allt 1950-luvulla.

  • Lumiaisen perhe asuu vanhassa kutomossa. Rakennuksen historia on tärkeä osa viihtyvyyttä.

  • Littoinen oli työntutkimuksessa uranuurtajia

  • Kutomossa 1940-luvulla

  • Laitosmiehet olivat tehtaan parhaiten palkattuja ammattimiehiä. Kuvassa Esa Allt 1950-luvulla.

  • Lumiaisen perhe asuu vanhassa kutomossa. Rakennuksen historia on tärkeä osa viihtyvyyttä.

  • Littoinen oli työntutkimuksessa uranuurtajia

Video

Saavuit kierroksen loppuun. Takaisin etusivulle.

Kartta

×

Kartta

×
tehtaan portilla×
Pääkonttori×
Snitin linna×
Pirunvilla×
Tehtaan vanhin osa×
Tehtaan vanhin osa×
Värjäämö×
Tehdas, parsimo ja torni×
Kuva kutomosta 1930-luvulta×

Palaute

Mitä pidit Verkapoluista? Mitä hyvää ja kiinnostavaa löysit niistä. Mitä parannettavaa voisi vielä olla. Onko sinulla lisätietoa kohteista ja tapahtumista. Kyläyhdistyksemme iloitsee jo etukäteen palautteestasi.

Voit halutessasi liittää kommenttiisi nimesi, ikäsi,ammattisi, yhteystietosi tai jonkin näistä.

×

Kiitos

Palautteeesi on lähetetty.

Sulje

×